Kameramies Karvo Janne E. K.

Ihan räpsy vaan

2012-01-06T18:13:00.003+02:00

Jotta totuus ei unohtuisi, elämää on kameran takanakin. Eli arjen sankarittaret, Bambina, Charlotta-rotta ja Iines esittävät kauniit naamansa ensi kertaa julkisuuden valokeilassa.

Bambina. 2011, Jyväskylä

Tämän perheen ikäprinsessa, Bambina, sai kuuluisiksi jääneet ihastelut vuonna 2010 eläinlääkärillä. Kaksi vanhaa rouvaa näkivät Bambinan boksissaan, ja toinen heistä huokaisi syvään: "Miten ihana naama! Kyllä rotat voivatkin olla kauniita!" Meidän hörökorvainen B on kyllä osoitus kaikesta siitä mitä rotta voi olla ja on: ihastuttava, älykäs, sydämellinen, itsetietoinen ja kiitoksen osoittava (kun on kiitoksen aika).

Charlotta. 2011, Jyväskylä

Charlotta on, aivan kuin yllä oleva valokuva antaa ilmi, viisas, harkitseva, ujouttaan ja yksityisyyttään toisinaan hieman kovaotteisesti puolustava linnanrotta. Charlotta on niitä rottia, joiden luottamus pitää ansaita hyvillä teoilla.

Iines. 2011, Jyväskylä

Iines, tuo kodin villi viikari, tuo välittömällä ystävyydellään vilpitöntä iloa tähän taloon. Pylly vain pomppii kun se tekee tutkimusretkiään ja käy huomionkipeänä moikkaamassa asunnon ihmis-asukkaita. Iines on niitä rottia, joiden ei usko milloinkaan aikuistuvan.

Sandra, Viola, Maisa, Kaarina, Ingrid, Birgitta, Margareta, Eleonora, Ofelia, Isabella, Elisabet, Esmeralda, Sirkku, Tyttö, Laika, Diana, Iida, Peppi, Sissi, Luna, Lilli, Henrietta, Monica, Cinderella, Bambina, Cecilia, Charlotta, Iines. Kiitos kaikille teille kuluneista vuosista!

Vielä viimeinen pisto

2011-12-27T22:19:00.005+02:00

Johonkin maalaustaiteen kulta-ajan (mikä se sitten onkaan, en tosiaan tiedä, kunhan vain lennätin) tunnelmaa tässä haettiin. Sattumalla on aina sormensa pelissä (unohtakaamme "kohtalo" tai "tarkoitus", sekä Suuren Sormen alkuun tönäisemä tapahtumien myötäsukainen ketju): tämä viimeinen kuva oli koko kuvaustuokion paras. Syntyen vahingossa, juuri purkaessani tavaroita, huomasin mallin asennon. "Pysy siinä!".

Vai mitä? Eikö tässä ensimmäisessä olekin paljon enemmän voimaa kuin jälkimmäisessä, niistä aiemmin otetussa kuvassa johon panostin aikaa ja vaivaa?

Naisen muotokuva. 2011, Jyväskylä

Näissä perin romanttishenkisissä tunnelmissa tapasimme neitosen, valmistautumassa illan tanssijaisiin, ainoastaan yhtä parsittavaa reikää sormikkaassa vaille valmiina. Kiesit odottavat jo ulkona, ratsukko hirnahtaa levottomana ja ratsumies istuu ohjaimilla. Kunhan lady saa hansikkaan kuntoon ja pääteltyä langan, rientää hän ulos lempeään kesäiltaan. Päivän jäätyä taa hän sen antamien lupausten saattelemana odottaa tanssiaisia ilolla ja vailla huolen häivää.

Viimeinen pisto. 2011, Jyväskylä

Pesäpää

2011-12-11T23:01:00.002+02:00

Lintunainen. 2012, Jyväskylä

Kun linnun luottamuksen kerran herättää, saa siitä ikuisen ystävän. Tämä lintupari kuhertelijakaksikko saivat leidistä luotettavan talviruokkijan - aina hän muisti niitä kourallisella siemeniä kun pakkanen nipisteli lintuloisten varpaita.

Eipä nainen tiennytkään, että eräänä lämpimänä kevätpäivänä herätessään päiväuniltaan, joita hän leikillisesti kutsu näppäreiksi, oli hän saanut uuden kampauksen. Avoimeksi jääneestä tuuletusräppänästä oli rva ja hra pikkulintu lentäneet sisään ja nokkelina pikkuotuksina tehneet neidille pesän päähän.

Kuinka suu tällöin laitettiin? Mitäs siinä auttoi muu kuin asettaa huulet hymyasentoon ja nauttia tästä pienestä suuresta kohteliaisuudesta.

Kuvaajana olisi tyytyväisempi lopputulemaan, mikäli olisin saanut viriteltyä kolmannenkin salamani paikoilleen. Teknisten komplikaatioiden vuoksi se ei nyt päinsä-käynyt. Opetellaan siis tykkäämään kuvasta tällaisena. Suuri kiitos mallille :)

Miksi pupu on niin kovin apea?

2011-11-23T22:23:00.002+02:00

Kohtaaminen (luottamus). 2011, Jyväskylä

Mikäli pienen pienoinen sattuma voi toimia todisteena sille, että isojakin ennakoimattomia iloisia yllätyksiä voi tapahtua, toimikoon tämän päiväinen kotimatkani työpaikkani konttorin ilmastoidusta tylsyydestä. Olin ottanut varalta koko kamera-arsenaalin mukaan, nyt kun sää saattaa luoda mielenkiintoisia elementtejä maisemaan.

Näin edessäni Jussi / Julia Jäniksen. Kaukana 40 metrin päässä se seisahtui. Seurasimme molemmat toisiamme syrjäsilmällä. Oletin jäneksen hyppivän samantien karkusalle, mutta muutaman sekunnin arpoessani laskin repun selästä - otin kameran esiin - vaihdoin objektiivin, ja kaiken aikaa pelkäsin hra tai nti pitkäkorvan loikkaavan syrjään tai takaani tulevaksi pyöräilijän. Kaikkea mitä. Ehdimme viettää palttiarallaa kolme minuuttia kahdestaan. Loimme luottamuksen välillemme. Se tuli minua kohti, suupielet alaspäin toivoen porkkanaa. Minulla ei ollut hälle mitään tarjota muuta kuin kohtaaminen ystävällisen kasvissyöjä-ihmisen kanssa.

Kun se lopulta lompsi ojan vartta pitkin metsään, rahistelivat kävelijä ja pyöräilijä ohitseni. Kaikki kävi kuin pitikin - ei yhtään aikaisemmin tai hetkeäkään myöhemmin olisi voineet palaset loksahtaa kohdilleen.

Heijsan eläin Pitkäkoipi, huomenna tuon sinulle oranssin mehevän porkkanan!

Päivän työmatkakävelykännykkäkuva

2011-11-22T10:59:00.000+02:00

Jyväsjärvi 22.11.2011.

Joskus pöljällä on tuuria. Jyväskylän Mattilanniemen kävelysilta oli liukas, vain luistimet puuttuivat. Olin sen kaXi kertaa lentää selälleni, mutta mäihää oli mukana ja pystyssä pysyttiin. Muutaman per****en avulla toki.

Sitten varovasti kaiteen yli piti näpsästä "huippulaadukkaalla" höpöhöhö-puhelimellani muistin varalle kuva ensipakkasten ja -lumen aikaansaamasta kerroksesta järven jäällä.

Kuka on ripustanyt pyykkinsä minuun?

2011-11-20T13:10:00.062+02:00

Tuulen kuivaamat. 2011, Jyväskylä

Metsän hiljaisuuden rikkoi ainoastaan toisinaan sieltä, joskus täältä kuuluva rapsahdus. Se oli ihmisen korvalle kuulumaton, mutta jos tarkkailijalla oli haukan katse tai pöllön korva tämä saattoi aistia vilahduksen nopeista jaloista, ohuista hännistä ja pulleista vatsoista. Niitä tupsahti pintaan ruohomättäiden keskeltä ja pikaisesti ne livahtivat takaisin piiloonsa. Heinänkorren heilahdus paljasti parin pyöreitä korvia ja viiksekkään nenänpään. Niitä tuli ulos maahan kaivetuista kuopista ja luolien suulla oli usein ruuhkaa kun yksi yritti tulla ylös, toisen tunkiessa alas pimeään. Hiirten valtakunnassa oli aherruksen täyttämä syksy, sillä talvi enteili tuloaan. Sen varalle piti kerätä paljon siementä purtavaksi. Hiiret (sekä viereisen luolaston myyrät, joihin heillä oli kohteliaat mutta etäiset välit) pitivät kiirettä. Heille juokseminen oli riemukasta ja hauskaa. Hyppy mättäältä toiselle sai kaikki askareet tuntumaan mukavammalta.

Pohjantuulen paljaaksi puhaltama koivikko sen sijaan eli omassa hitaassa käsityksessään ajan kulusta. Kaikki tapahtui siellä kärsivällisesti. Eräskin puu suoristi selkäänsä nyt jo kolmatta päivää. Jos metsässä samoava kulkija pysähtyisi hetkeksi ja asettuisi paikalleen, laittaisi korvansa oikein leveästi hörölleen ja tarkkaisi hiljaa, hän voisi kuulla terävän naksahduksen ja syvän huokauksen. Mikäli hän seisoisi ihan vieressä, nojaisi kädellään runkoon, hän ehkä ihmettelisi hetken kämmenessään kulkevaa värähdystä, mutta hän ei koskaan ymmärtäisi äänien perimmäistä syytä. Vaikka ihminen itsestään paljon luulikin ei se koskaan oppinut lukemaan luonnon kieltä. Puu hänen vieressään tyytyväisenä huokailisi. Viimeinkin hyvä asento, se ajattelisi ja alkaisi oksiaan heilutellen nauttimaan päivän lyhyestä paisteesta ennen sen painumista hämärään.

* * * *

Metsänväen keskuudessa kulki huhu uudesta asukkaasta. Tarinaa kerrottiin tuulen suhinaan peittyvin kuiskauksin, varovaisesti oksan kärjellä kylkeä raapaisten. Hipaiseva oksa kutitti nukkuvan puun hereille. "Hrmmh... mitä?", havahtui puuvanhus syvästä unestaan. Siinä hän oli tehnyt matkaa kauas tuntemattomille seuduille, seissyt uljaana keskellä keltaista lämmintä hiekkaa, keitaan äärellä ympärillään erämaa. Hän matkasi usein nukkuessaan syvälle kaukaisiin maihin, paikkoihin joista oli kuullut tarinoita ohi kulkevien lintujen laulamana. Ja nyt häneltä oli riistetty tuo makea syvän unen seikkailu.

"Etkö ole kuullut?", kuiskasi hieman korkeammalla rinteessä seisova koivu. "Voi ei, et kai sinäkin ole nukkunut koko ajan?". Sorjavartinen nuorukainen kuulosti pettyneeltä, kun häntä paljon vanhempi toverinsa oikoi jäseniään ja heräili horroksestaan. Yhtä sikeäunista puuta metsästä ei löytyisi. Heidän vieressään oli kolmas puu joka kuuli jokaisen sanan. Viesti alkoi kulkea syvemmälle metsään, koivulta toiselle. "Vanhuskaan ei tiedä mitään... nukkunut kuin tukki... jopas on merkillinen juttu...". Jokaisen metsän puun, kapeasta nuorikosta paksurunkoiseen vanhukseen valtasi hämmästys. He olivat myös innoissaan - kerrankin tapahtui jotain jännittävää, sillä vaikka he kaikki arvostivat metsänsä turvallisuutta, kaipasivat he joskus vaihtelua. Ei liian pelottavaa, mutta sellaista jota muistellessa saattoi hieman korostaa omaa osuuttaan, kertoa oksille laskeutuneille linnuille kukin omaa versiotaan tapahtumista.

"Katso ympärillesi. Huomaatko mitään?", kysyi koivuvanhuksen herättänyt puu.

Koivuherra ravisteli raskaan unen rippeitä yltänsä ja sanoi itselleen: Keskity, senkin harmaa hölmö. "Hmm... katsotaanpas...", se hyrähti ja näytti viisaalta. "Sanopas mitä minun pitäisi... mutta ohhoh! ja kappas sentään!" set huudahti kun näki mitä metsässä oli tapahtunut ja ravisteli alimpia oksiaan. "Mitä ihmettä tämä merkitsee?" se kysyi. Toinen huojahteli miettiväisenä vieressä ja sanoi: "En tiedä. Kukaan ei ole nähnyt mitään. Kaikki sanoivat niiden olleen siinä kun heräsivät päivään." Eli kenenkään ei ole nähty tulevan paikalle eikä poistuvan, vanhus sanoi ja jatkoi: "Mehän tiedämme, että mikään ei tapahdu noin vain." Tähän koivu vastasi myöntävästi ympärillä olevien puiden myhäillessä mukana. "Voimme olla varmoja, että metsäämme on tullut vieras. Kuka hän on? Mitä hän täällä tekee? Onpas meillä arvoitus kerrakseen."

"Antakaapas minä hetken mietin ja tuumaan." Näin sanottuaan puu vaikeni ja vaipui mietteisiin.

"Hän miettii! Shh... hiljaa, vanhus pohtii!" kuiskasi nuori koivu syvemmälle metsään. Hetken aikaa metsä oli aikaisempaakin äänekkäämpi kun sen täytti toinen toistansa vaientavat sihahdukset ja suhinat. Lopulta hiljaisuus laskeutui aina kaukaisinta kuusimetsän rajalla seisovoo puuta myöten. (Kuten tunnettua niin havupuilla oli omat juorunsa eivätkä ne jaksaneet kiinnostua kummallisten, lehtensä pudottavien naapureidensa oikuista). Vain pieni rasahdus siellä täällä paljasti tuohien alla piilevän jännityksen.

Muotokuvaharjoitteluprojekti, osa III

2011-11-08T11:17:00.002+02:00

Kiitos mukavien naapureiden (sekä isojen, että pienen), sain tilaisuuden ensimmäistä kertaa eläessäni ottaa vauvakuvia.

Olihan siinä haastetta kerrakseen pysäyttää kolme ihmistä samaan ruutuun. Lapsi oli kaikista heistä ylivoimaisesti vilkkain kaveri ;) Eihän siinä auttanut muu kuin antaa kameran rapsahdella ja salaman räpsähdellä. Tässä vaiheessa elämää sitä ihminen luottaa jo alitajuntaansa: "kyllä tästä vielä hyvä tulee".

-> Kotisivuiltani <- löytyy lisäksi hieman erilaisia versioita aiheesta.

Vauva ja äiti. 2011, Jyväskylä

Äiti, vauva ja isän iso käsi. 2011, Jyväskylä

Isä ja vauva. 2011, Jyväskylä

Koko perhe. 2011, Jyväskylä

Syksy saa

2011-10-28T17:26:00.000+03:00

Tulkoon talvi. 2011, Jyväskylä

Ulkona usvaa, korvien välissä tylsää. Otettava "riski" eli hasardilla lähdettävä vaeltamaan ulos, riskin ollessa se että kaikki "epäonnistuu", kun ilman selkeää visiota eli ennakkonäkemystä lähtee liikkeelle. Elämästä valuisi tunti jos kolmaskin "hukkaan".

Rekvisiittaa elikkäs esineistöä pyörän perään, kamera selkään ja menoXi. Täällä Jyväskylän Kukkumäen kupeessa on mukavaa pihaa ja paikoilleen asettunutta sodanjälkeistä taloa ja ulkorakennusta, puita ja pensaita joista löytyy joskus kuvalle kulma kun osaa katsoa. Kävin kilkuttamassa ulko-ovella, vain koira vastasi. Haukku jäi ilmaan soimaan. Ripustin omin luvin hieman tarpeistoa oksalle, varoin ohi pyyhältävää liikennettä ja nautin hetkestä.

Kolmestakymmenestä ruudusta jäi kaksi elämään. Käytännössä yksi, niin rinnakkaiskopioita molemmat toisistaan.

Muotokuvaharjoitteluprojekti, osa II

2011-10-18T13:38:00.000+03:00

Esitän vielä kerran paljon kiitoksia muotokuvamallilleni nro 2. Jälleen kerran oppi ei kaatanut ojaan, vaan lopputuloksena oli paljon uutta oivallusta valon ja kuvan symbioosista: näin tuodaan kohde esiin pimeästä ja luodaan tunnelmaa.

En tahdo liioitella mutta kun tuntuu siltä, että koskaan en ole näin pitkälle onnistunut luomaan illuusiota aikamatkasta menneeseen. Ensimmäinen kuvahan on kuin Suomi-Filmin kultaiselta aikakaudelta.

Muistutuksena: kyse on siis tästä projektistani, johon kuka tahansa saa halutessaan osallistua.

Muotokuva I. 2011, Jyväskylä

Muotokuva II. 2011, Jyväskylä

Muotokuva III. 2011, Jyväskylä

Metsän hengetär

2011-10-16T15:47:00.002+03:00

Kuusimetsän rouva. 2011, Jyväskylä

Kuka uskaltaa astua sisään metsääni? Mikä on asiasi laita?

Muotokuvaharjoitteluprojekti, osa I

2011-10-09T21:08:00.001+03:00

Olipa mukava lauantainen kolmituntinen eilen. Kiitos mallille kärsivällisyydestä ja siitä, että olit ilolla mukana "Potretti sinulle, harjoitusta minulle" -harjoituksessani.

Mitäs tästä opimmekaan? Minä sain ensi-oppia siitä miten valkoisen kartonki-taustankin saa värikkääksi kunhan pistää kohdevalon eteen värikalvon. Mikä parasta niitä löytyy jokaista väriä ja vähän siltä väliltäkin, sopii nätisti mallin vaatteiden ja kukkien kanssa yhteen.

Aikaa meillä paloi. Onneksi kummallakaan ei ollut kiire, joten kameran takana seisovalla itsellänikin pysyi maltti eikä hätä iskenyt, vaikka ensimmäisen tunnin saldo oli "mikähän tässä valossa on pielessä??".

Muotokuva. 2011, Jyväskylä

Loppu (The End)

2011-10-02T21:52:00.001+03:00

Loppu (The End). 2011, Jyväskylä

Kun elävän kuvan loppu saa, laitetaan hattu päähän ja kukin katsoja hajaantuu tiellensä. Mies miettii taivaltaan: odottaako häntä kotona yksinäisyys heti, vai vasta majatalon lystin ja tuopillisen jälkeen?

Satunnainen sekunti elämässä(ni)

2011-10-02T21:20:00.001+03:00

Auringonlasku, 2011 Jyväskylä

Aurinko laski punoittava jälkikuva taivaalla itsestään. Mukavan näköisen näytelmän laittaa toisinaan julki viimeisenä huomionhakuna ennen taittumistaan horisontin taa.

Nykyisessä kodossani on kaksi hyvää puolta muiden muassa: hyvä pohjaratkaisu studiota silmällä pitäen, sekä studiona toimivan olohuoneen ikkunoiden avautuminen luoteeseen. Tarvittaessa (valoisaan päiväsaikaan) siitä saa mukavasti pehmeää luonnonvaloa sisään. Enää ei valokuvaaja kaipaa kuin kattohuoneistoa julmetun isolla katto-ikkunalla, vanhaan 1800-luvun tapaan.

Ilmainen muotokuva tarjolla!

2011-09-20T13:00:00.001+03:00

Asutko Jyväskylän seudulla? Haluaisitko tulla malliksi kotistudiooni? Oletko minkä ikäinen tahansa, joko mies tai nainen (tai siltä väliltä)?

Tarkoituksenani olisi harjoitella muotokuvien parissa. Mahdollista olisi myös perus-potretista irrottautuminen hieman taiteellisempaan suuntaan, mutta lähtökohta olisi teesi "laadukas muotokuva riittää".

Kuvaukset tapahtuisivat luultavasti viikonloppuisin.

Osallistujana saisit vaivanpalkaksesi valokuvan, minä harjoitusta ja yhden työnäytteen kotisivulleni.

Ystävällisesti
Janne Karvo
janne.karvo@gmail.com

Matkamiehen kotiinpaluu

2011-09-18T19:18:00.001+03:00

Kotiinpaluu. 2011, Jyväskylä

Signorina mia! Kukkaseni!

Kotiinpaluu (ennen muinoin). 2011, Jyväskylä

(... lisätty 19.9.2011)...

Pakkohan sitä oli hieman leikitellä tällä tuotoksellaan, eli katsoa miltä sama tilanne mahtoikaan näyttää v. 1906 ;)

Purku odottaa mökkiparkaa

2011-09-03T20:20:00.000+03:00

Kirjopyykkipäivä. 2011, Jyväskylä

Onneksi, voidaan sanoa, tulen toisinaan ottaneeksi sivupolkuja matkalla tuonne ja tänne. Pyörällä kulkiessani näitä reittejä, pään kääntyessä, silmien pyyhkiessä mieleenjääviä pihoja etsien löytyi kesällä tällainen wanha ja kaunis pihapiiri.

Jututettuani talon isäntää kuulin sen vaihtaneen omistajaa. Uusi on aikeissa purkaa ja pystyttää uusi tilalle. "Nyt on kiire".

Ei niin kiire etteikö ehtisi kuvaustilanteessa hieman sommitella, somistaa ja harkita.

Pala paikallista asumushistoriaa, kohta Historiaa. Olkaa hyvä.

Ken huonolaatuista filmiä kaivannee?

2011-08-23T16:19:00.000+03:00

Hepokatti. 2005, Jyväskylä

On se niin sääli. Että aikoinaan ei osannut varustautua välineillä, joiden tuottama kuvanlaatu kestäisi katselua näinä laadun päivinä. Alkuperäinen hepokatti eli ns. originaali on kauheaa raemössöä, eikä sitä pelasta edes rankka rakeenpoisto-tuunailu. Lopputulemana vain pehmeä ja pilalle muokattu kuva hepokatista.

No, oppirahat pitää maksaa. Kai. Lohtua hakee ympäriltään.

Tosiasia on, että vanhojen negatiivieni heikko laatu paljastui vasta kun aikoinaan hankin skannerin, saaden kuvat digitaaliseen muotoon...

Märkä, poikien välinen suudelma

2011-08-19T23:23:00.000+03:00

Tapasin tänään Niko-pojan. Niko on lempeä, ystävällinen, luottavainen sekä erityisen mukava koirus, ja hän on selvästikin aina valpas jakamaan märän pusun tuntemattomien kesken.

Niko on vahtikoira, mutta kuka osaisikaan uskoa Nikon vahtivan muuta kuin seuraava ruoka-aikaa? Häntä huiskuten hän saapui tervehtimään pihaan pyöräilevää valokuvaajaa. "Niko, ei saa nuolla!". Niko silti lipaisi. Työnsi pään kainalon alta ja tuijotti leppoisilla silmillään suoraan verkkokalvon kautta sydämeen.

Hei hei Niko, nähdään ensi kerralla!

Niko. 2011, Jyväskylä

Mi(t)kä ei(vät) kuulu joukkoon?

2011-08-17T18:18:00.001+03:00

Syysmuutto (muokattu versio). 2005, Jyväskylä.

Oli vuosi 2005, kauan on aikaa siis, siitä kun viimeksi syysmuuton näin.

Kun kuljimme mallina toimivan, syysmuuttoa suunnittelevan ballerinan kanssa pellolla, näimme kaukana taivaanrannassa joutsenparin lähestyvän paikkaamme. Reaktionopeuteni ei riittänyt saamaan heitä kaikkia kolmea samaan ruutuun. Kamerani seurasi myöhässä tuota uljasta, upeaa, kaunista, häkellyttävää pariskuntaa. Emme saaneet heitä samaan kuvaruutuun.

Tosiasiasissa yllä näkyvää kuvaa ei olisi ollut edes mahdollista taltioida. Linnut lensivät korkeammalla kuin käsittely-manipulaatio antaa olettaa. En voinut silti malttaa kiusausta saattaa heitä kolmea yhteen.

"Älkää jättäkö minua!" voimme kuulla neito ballerinan viestivän joutsenille...

Janne Kuvaaja Karvo

Neito alla omenapuun

2011-08-16T16:02:00.002+03:00

17.8.2011:

Älä ole liian ankara itsellesi. Hyvä se on. Kyllähän siinä aistii liian kovan valon aiheuttaman ongelman.

Korvani kuulevat näitä palautteita kun niitä kerjään, tietääkseni mitä mieltä tekemisestäni pitäisi olla. Mieltä vaivaa tavoitteen ja lopputuloksen välisen kuilun levyinen harmitus.

Kaivoin esiin muita tilanteesta otettuja versioita aiheesta. Olen sitä mieltä, että tämä kuva on alunperin julkaisemaani parempi joissain suhteissa. Täytyy laittaa tähän rinnalle (ylle).

16.8.2011:

Alla omenapuun. 2011, Jyväskylä

Syksyn sato on poimintavalmis odottamaan kerääjäänsä.

Mutta ken on nainen hän, joka noukkinut on noita kypsiä omenoita?

Korsetti on päivän sana

2011-08-09T13:23:00.001+03:00

Korsetti. 2011, Jyväskylä

Sitä mukaa kun Eräs Käsityöläinen saa taideteoksiaan valmiiksi, meikämanni kuvaa niitä.

Tämä asu- ja somistuskokonaisuus on kyllä lyömättömän kaunis. Jokainen Jyväskylässä 9.8.-2.9.2011 pistäytyvä voi käydä ihailemassa tätä ja muita Eila Savolaisen käsitöitä Jyväskylän kansalaisopiston aula-galleriassa, pääkirjastolla.

Mikäli haluat itsellesi korsetin, ilmoittaudu kansalaisopiston kurssille jota Eila Savolainen vetää elokuussa.

Eikö yksi näyttely riitä? Niitäpä onkin kaksi, toinen Katriinan kaupassa!

2011-08-05T23:22:00.002+03:00

Kapteeni Vispilä. 2011, Jyväskylä

Ennen muinoin merimiesten keskuudessa kulki legendaa, jota he levittivät eteenpäin rantauduttuaan satamiin. Tarinan jalkautuessa maihin se sai aina värikkäämpiä ja uskomattomampia piirteitä maakrapujen joukossa. Taru kietoutui tositapahtumiin, huhu puki ylleen totuuden kaavu.

Satunnainen kolpakkonsa taakse väsähtänyt kulkija saattoi kuulla naapuripöydässä käytävää keskustelua, joka alkoi usein sanoilla: "Olipa kerran hurja merikarhu, Kapteeni Vispilä nimeltään..."

Laita leidi vaihtamaan lamppua...

2011-07-30T20:49:00.000+03:00

Lampun varjolla. 2011, Jyväskylä

Kas näin vaihtuu lamppu, kas lamppu vaihtuu näin! Ja näin heiluu hame, ja hame heiluu näin!

Perhonen peseytyy

2011-07-25T11:56:00.000+03:00

Pesuhetki. 2011, Jyväskylä

Eilinen oli kiireinen ja toimelias päivä. Ystävä kävi kuvauttamansa itsensä studiossa, jonka lämmintä tunnelmaa piti viilentää avaamalla kaikki ikkunat ja ovet selälleen. Helle painaa päälle ja salamat hehkuvat wattejansa. Hiki tulee niin kameran takana seisovalle, kuin linssin edessä istuvalle.

Iltapäivän myötä aurinko alkoi laskea mukavasti häivyttäen kovimman kontrastin ja piikikkäimmän valon. Sopivan pehmeän varjon laskeutuessa metsän siimekseen asettui Perhos-neitokin iltapesullensa. Aina tuntosarven nupukasta kauimpaiseen varpaaseensa hän itsensä saippuoi ja kuurasi. Puhtaus ennen kaikkea, näyttää hän mietteissänsä hyräilevän.

Ylioppilas Karvo

2011-07-23T20:49:00.000+03:00

Ylioppilas Karvo. 1993 ja 2011, Rovaniemi ja Jyväskylä

Kaikelle löytyy tarkoitus. Myös sille miksi elähtänyt yo-kotsa pitää säästää (aivan kuten myös niin-ysärin-vihreä pikkutakkikin...). Niistä riitti iloa koko pitkäksi studioillaksi!

Kyllä aika ja kolhut miestä muuttavat. No, olihan sitä nuori ja nätti, mutta kukapa haluaisi vaaksaa vaille nelikymppisenä enää näyttää tuollaiselta poikaselta :)

Kunnes *** meidät erottaa

2011-07-23T14:27:00.000+03:00

(Nimetön). 2008 Helsinki

Kaikkein vaikeinta on joskus nimen keksiminen. Tämä kuva on odottanut 3 vuotta julkaisuaan ja vieläkin nimen keksiminen on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Ehdota sinä, hyvä lukijani, nimeä joka mielellään painottaa hääparin dramaattista historiaa tai tulevaisuutta. Onko heillä edelleen toivoa myrskyisän alkutaipaleen jälkeenkin, vai onko unelma unta ainoastaan?

...ja sitten korsetti paremmin esiin...

2011-07-22T23:03:00.001+03:00

Nyöritetty. Jyväskylä, 2011

Korsetti, pyrstö ja helma mallina poseeraavan naisen suunnittelema ja ompelema.Takakuvasta pääsee korsetti, mutta kieltämättä myös ko. neitosen linjat hyvin esiin ;)

Viimeinen näkemys tästä ajankohtaisesta aiheestani. Täytyypi ihan sanoa, että punainen on tämän leidin yllä lempivärini... mistä tuleekin mieleeni, että kukaan ei voi estää omassa blogissaan oman valokuvansa mainostamista: tässäpä siis vanhaa punaista arkistomateriaalia... http://www.harhakuva.org/view/130464

Nyörityksiä, osa 2

2011-07-20T22:40:00.000+03:00

Nyörityksiä II. 2011, Jyväskylä

Aina pitää edes yrittää ottaa usea rinnakkaiskuva aiheesta kuin aiheesta. Tämä sääntö pätee varsinkin työläiden projektien osalta. Pieni variaatio vie (toivottavasti) katsojan mielikuvituksen hieman eri raiteelle, painottaen kuvan toisenlaista tulkintaa.

Toisinaan on myös mielekästä pyyhkiä värit pois ja pistää seepiaa tilalle.

Nyörityksiä

2011-07-16T16:53:00.001+03:00

Nyörityksiä. 2011, Jyväskylä

Nyt pitää vetää henkeä. Sitten onnellinen kiljaisu: "Jipii!".

Noin iloinen olen tästä uusimmasta työstäni. Pitkin viime viikkoja on tämä kuva pyörinyt päissämme. Mielikuva lopputuloksesta on ollut hahmottunut aikalailla näkyvällä tavalla, tekninen toteutus vaati eniten pureskeltavaa. Ongelmia oli monta ratkaistavaksi - lähinnä valojen asettelun suhteen.

Lisäksi studioni leveys tuli vastaan, alkuperäinen tarkoitus oli saada lisää liiottelevaa vaikutelmaa.

Onneksi sitä pystyy luottamaan luonnolliseen ongelmanratkaisukykyynsä: kun syöksymme työhön, löytyy myös ratkaisut pulmiin.

Puku on kuvassa olevan mallin omaa käsityötä. Pääosassa on siis itse vaate (ja muu leikkisä valon, varjon ja sommitelman luoma tunnelma).

Ihmiskunnan sivistyksen mittari on se miten se kohtelee eläimiä.

2011-07-15T22:47:00.000+03:00

Virikehäkki. 2011, Jyväskylä

Mitä sitä maailmanparantajan mielenluonnolleen mahtaa kun ei edes halua mahtavansa?

Kuva kertokoon kaiken.

Otsikkoa (joku vanha sitaatti) voisi helposti laajentaa: ...kuinka se kohtelee heikoimpiaan.

Ei iltaa vasten jaksa enempää saivarrella. Hyvää yötä.

Kesän viimeiset ruusut

2011-07-12T23:18:00.000+03:00

Kesän viimeiset ruusut. 2011, Jyväskylä

Piti etsimällä paikallistaa Jyväskylästä kukkivia ruusuja. Onneksi tuttavalla oli pihallansa pensas jonka vaaleanpunaiset kukat sopivat mainiosti mallin hameeseen. Raesade piiskasi pihakukkia nurin, säästäen onneksi pensaan pahimmalta riepotukselta.

Kuvan alkuperäinen tarkoitus: laadukas kuva hameen valmistaneen ompelijattaren portfolioon.

Vihdoinkin: valokuvanäyttely Jyväskylässä avattu!

2011-07-05T13:07:00.001+03:00

Tämän oli tarkoitus toteutua jo maaliskuussa, mutta teknisten ongelmien vuoksi näyttelypaikan (Katriinan kauppa, Jyväskylä) avaamista jouduttiin siirtämään. Nyt remontti on viimein valmis.

Tervetuloa siis upeaan Katriinan kauppaan ostoksille. Samalla saat tekosyyn tutustua minun sekä Eila Savolaisen yhteisnäyttelyyn.

Lisää tietoa kotisivullani:
http://www.jannekarvo.com/nayttely/index.html

Kun nyörit kiristyvät

2011-06-28T12:39:00.002+03:00

Kumman korsetin päivä? 2011, Jyväskylä

Eilen oli sopivasti illalla vapaata aikaa ja energiaa ottaa työn alle eräänlainen asiakastilaus.

Kuvassa esiintyvä malli on ylleen pukemansa, sekä kädessään pitämänsä korsetin suunnittelija ja ompelija. Tarkoitus oli täydentää portfolion kuvakokoelmaa. Kohdevalolla tuodaan esiin uusin korsetti, ja silhuetilla samalla esitellä vastaavaa pukinetta naisen yllä.

Medenkeruumatkalla

2011-06-16T22:47:00.000+03:00

Medenkeruumatkalla. 2011, Jyväskylä

Piti sitten hajoittaa hyvä imuri. Mitäpä ihminen ei tee luovan projektinsa tähden. Imuroiminen on muutenkin hölmöjen hommaa.

Vinkki: kerää kämppäsi täyteen mitä omituisinta kamaa ja tavaraa. Milloinkaan et tiedä mitä kulloinkin tarvitset :)

Uutta odotellessa

2011-06-14T09:39:00.001+03:00

Joskus kannattaa mennä nukkumaan. Ja keskustella sängyssä. Parityöskentelynä tapahtuva ajatushautomo pyöräytti ulos hyvin pureskellun suunnitelman seuraavasta valokuvasta.

Ahdistus ja puristus

2011-06-13T09:51:00.001+03:00

Perjantaina oli niin lupaavat tunnelmat: 'nyt viikonloppuna syntyy uusi valokuva maailmaan'.

Eipä vain syntynyt. Meinasi palaa päreet. Onneksi lähellä ollaan, prosessi eteni, suunnitelmat tiivistivät olomuotoaan, tavoite sai hahmon joka siintää silmissäni. Kulissit siirtyivät paikoilleen.

Onneksi tekemättömyyden sijaan voi aina lukea kirjaa, paremman puutteessa. Löytyi uusi tuntemattomuus jota voi suositella: Anne Tyler. Hersyvää tekstiä, perin hauskaa, riveillä ja varsinkin rivien välissä.

Eikä pidä unohtaa matkan varrella otettuja kuvia. Onneni oli todistaa itseäni luovemman ihmisen kivutonta työskentelyä: ideasta naps-vain nopeasti toteutukseen. Itse käväsin hieman apuna sommittelemassa ja painamassa kameran laukaisinta :)

(Nimetön) Jyväskylä, 2011.

Luonteva jatke edelliselle työlle

2011-06-02T20:57:00.000+03:00

Hattuhautoja. 2011, Jyväskylä

Paluu menneisyyteen osa II. Tässä tapauksessa siis pitäytyminen vanhassa.

Kaveri on torkahtaessaan puun juurelle ollut onnellisen tietämätön lähellä reviriiään pitävästä hattuhautoja-linnusta, joka on ornitologien keskuudessa tunnettu äärimmäisen nopeasta pesänrakennustaidostaan.

Tätä ei miekkonen tiennyt ottaessaan päiväunia kesäisellä nurmella...

Onnistumisen ja epäonnistumisen kaita rajaviiva

2011-05-28T13:23:00.000+03:00

Kartanonherran omakuva. 2011, Jyväskylä.

Jyväskylässä on vuosikymmenien purkuvimman jäljiltä vielä muutama kaunis vanha rakennus ja pihamiljöö jäljellä. Niitä olen viime aikoina kartoittanut työ-, koti- ja hyvimatkoillani pyörän seljästä.

Tämän valokuvan takana piillyt ajatus ei näy lopputuloksessa, koska kuvaustilanne oli haastava. Yksin ilman assistenttia energia kului liikaa järjestelyihin, lukuisten yksityiskohtien varmistamiseen ja tekniikan hallitsemiseen. Työskentelyn tehokkuus tippuu siten rohkeasti arvaten kymmeneen prosenttiin verrattuna siihen, että mukana olisi malli jota kameran läpi tähdätä.

Tänään olisi mahdollisuus pitää vapaapäivä harrastukselta ja suoda aikaa esimerkiksi... kirpputorikierrokselle?

Rattus norvegicus

2011-05-23T10:56:00.000+03:00

Pumpuli peseytyy. 2011, Jyväskylä

Kesä on ja suunnitelmat täsmentyvät. Muutama ulkokuvauskeikka on kohta käsillä.

Niitä odotellessa tulee kameran kanssa touhuttua sisällä. Onneksi talossa asuu rottien lisäksi kaksi (ihmis)hamsteria, joilla on laatikot ja hyllyt täynnä tarpeetonta tavaraa. Moni esine osoittautuu yllättäen tarpeelliseksi kun antaa mielikuvitukselleen vallan. "Hei, nyt tiedän millaiset lavasteet huomenna pystytän!".

Lopputulos näkyy ohessa :)

Pirkko-koira

2011-05-20T21:54:00.000+03:00

Pirkko. 2011, Jyväskylä

Kun Pirkko tuli taloon, se tiesi ottaa heti paikkansa lauman joukosta. Sen lempipaikaksi muodostui seisoa tuolilla, mistä se tarkkaili ja ohjasi muuta väkeä.

Kotimatkalla...

2011-05-20T19:23:00.000+03:00

...tuli etsittyä ja löydettyä pari kaunista kuvauspaikkaa. Odottavat idean kristallisoitumista. Puitteet ovat kyllä romanttista ja wanhaa. Nam!

Kun ei isoa, sitten pientä

2011-05-12T22:38:00.000+03:00

Perhepotretti. 2011, Jyväskylä

Ei synny studiossa kuvaelmaa ihmisestä. Tuskastumisen sijaan pistän toisen vaihteen silmään ja vaihdan tapaa katsoa. 'Ai ni, tämähän minun pitikin toteuttaa!'. Siis sen tein.

Järjestely, kasaaminen, säätäminen, ähertäminen, yht. n. 45 min. S'oli siinä. 

Kun gramofoni soittaa keväisen valssin

2011-05-08T22:32:00.000+03:00

Nimetön. 2011, Jyväskylä

Hiirenkorvakoivikossa tanssijalkaa laitettiin toisen eteen. Tunnelmasta piti huolta gramofonimestari.

(Napsauta kuvaa niin näet sen parempilaatuisena)

Linnut!

2011-05-06T21:14:00.001+03:00

Aurinkolinnut. 2002, Jyväskylä

Alkaa näistäkin ajoista olla jo tovin, kun Jyväskylän Tuomiojärven rannalla kuljin kamera kaulalla. Yksi ja kaksi kesää kerrytti muutaman kastehelmisen aamuyön muistojeni varastoon.

Mutta miten tästäkin voi olla jo yhdeksän vuotta?! Niiden laskemisen kannatta kai jo lopettaa, pääsee vähemmillä mielenjärinöillä.

Huh mitä taiteen juhlaa

2011-05-05T10:56:00.001+03:00

Minulle ei ole toista yhtä suurta valokuvaajamestaria kuin Arno Rafael Minkkinen. Näihin töihin on pakko palata tasaisin väliajoin.

Seuraavaxi sieppolinnut?

2011-05-04T16:55:00.001+03:00

Kirjasiepot. 2010, Helsinki

Voisihan tässä paljastaa korttinsa (ilman muutakaan järkevää tekemistä).

Yllä viime syksyistä valokuvaus-satoa, Kirjasiepot. Nuo lintuset, jotka tekevät pesänsä hitaiden lukijoiden kansien väliin.

Tarkoituksena on pian lähteä kulkemaan kamera kaulassa kujille ja toreille. On kevät, ja sieppolinnut ovat palanneet kaupunkiin (ne muuttavat kesäksi, ja niitä löytää aina Jyväskylän korkeudelta). Hyvällä tuurilla bongaan taas pari pesäntekijää (liikkuvat aina pariskuntina).

Kaunista puistonpenkkiä etsiessä seuraavat päivät...

Cindrella ja kukka

2011-05-03T20:49:00.000+03:00

Cinderella ja kukka. 2011, Jyväskylä

Yhdeksältä töihin ja seitsemältä kotiin, se on sellainen konttorirotan tiistai.

Kotiin tullessani sain ajatuksen tallentaa pitkästä aikaa rakkaita rotta-tyttöjämme. Sain saaliikseni Pumpulin, tuon pehmeälinjaisen ja kaunispiirteisen keskiyön nakertajan. Tällä kertaa tuskaa ei ollut tekemisessä mainitsemisen vertaa. Otin ja heitin asetelmaa pystyyn, kiersin huonetta valojen ja heijastimien kanssa, tuumailin paikat ja toin rotan mukanani. 

Palkkioksi neiti sai rottien ykkösherkkua: avokadoa!

Paluu menneisyyteen

2011-05-03T14:30:00.001+03:00

Luomisen tuska, ah niin tuttu tunne kun tekemisen paloa on enemmän kuin pään sisäisiä tienviittoja. Edessä seisoo tyhjä studion seinä (vrt. tyhjä paperi). Kaiva esiin ideavihkosi, selaillen sitä mieti mihin tänään tarttuisi? Tuohon ei ole rekvisiittaa, tätä varten puuttuu malli, kolmas on otettava ulkona keskellä kesäyötä mutta ulkona sattuu olemaan pakkasta ja 50 senttimetriä lunta.

Mikä avuksi? Luovuttaminen tämän päivän osalta ja parempi yritys huomenna? Vai alkaako luovasti kasaamaan keskelle lattiaa tavaraa luottaen, että jossain välissä tuuli tarttuu purjeeseen?

 Lady. 2010, Jyväskylä.

Yllä oleva kuva toimikoon yhtenä esimerkkinä pitkän kaavan kautta kulkemisesta. Polte sisällä yltyi tekemisen pakoksi. Yhden kuvasarjan olin jo joutunut hylkäämään väkinäisenä yrityksenä. Kuljin huonetta ympäri kuunnellen, mitä ääni sisälläni haluaa kertoa. Ellen saisi kerrottua tarinaa, voisin edes maalata eteen maiseman.

Mustavalkoinen. Pitsi. Salaperäinen nainen. Valon piirtyminen materiaalissa. Siinäkö se olisi? Ryhdyin penkomaan kaappeja. Huhuilin ystävättärelleni toiseen huoneeseen pyytäen valmistautumaan mallin rooliin. 

Lopulta kun suunnitelma oli piirtynyt valmiiksi, ei itse toteutus kestänyt kauaa. Lopputulos näkyy yllä. Pidän siitä yhä, vajaa puoli vuotta myöhemmin. Luulen että olen siihen tyytyväinen vielä pitkään, vaikka kehittämisen paikkoja löydän jo nyt.

Vesimies

2011-05-01T22:24:00.002+03:00

Vesimies. 5.1.2011, Jyväskylä.

Hetki kun herrasmies vaihtaa vapaalle. Onkohan vesi kylmää?

Nämä tällaiset ovat mukavaa ajanvietettä, harmitonta harrastamista "vakavia" kuvaideoita jemmatessa. Suunnitelmia on mutta käytännön syistä jotkut projektit odottavat oikeaa hetkeä. 

Valojen säätöä, kuvakulman metsästystä

2011-04-29T15:46:00.004+03:00

Muodonmuutos (metamorfoosi). 10.4.2011, Jyväskylä

Alkaa olla tästä viimeisimmästä kuvasta aikaa kolme viikkoa, joten mieli tekee saada uutta kennolle ja julki maailmaan. Nyt olisi vappuna tilaisuus päättää se mikä on kesken: valmisteilla olevassa kuvassa studiovalot sojottavat vielä väärin, sommitelmaa pitää hioa, kuvakulmaa säätää ja mallin pitäisi laihtua 5 kiloa.

Ja koska viimeinen ehto ei toteudu, ainakaan vappuna kun pitää mättää kulhollinen munkkia mahaan, ainoa vaihtoehto on vähentää vaatimuksia siltä osin.

Ensi viikolla saatamme olla yhtä valokuvaa rikkaampia. Rumpujen pärinää... 

Kun päätä painaa väsymys, on pää ripustettava nukkumaan

2011-04-28T11:21:00.002+03:00

Nyt ammuttiin lähtölaukaus uudelle blogille(!) Onko syytä laittaa huutomerkki perään? Riippuu siitä uskallanko edes itselleni luvata tämän ylläpitämistä.

Tekstiä naputtavat sormet, joita ohjaavat aivot on kiinnitettynä oheisessa kuvassa näkyvän kaverin päähän. Olen sisäsiisti. Päivätyökin on siistiä sisähommaa. Vaihtunee lähiaikoina: paluu koulun penkille odottaa, sillä aikansa kutakin hommaa. Ilman vaihtelua sukset jämähtävät samalle ladulle.

Harrastan kun jaksan, ja valokuvaus on se tekeminen mistä pidän eniten. Pari näyttelyä on vuosien takaa, uutta pukkaa tuorein kuvin ja teemoin. Mistä enemmän joskus myöhemmin.

Siis tervetuloa!